Mulla on niin palava rakkaus Tamperetta kohtaan, että se on välillä jo vähän hulluakin. Meillä kotona tämä hulluus tiedostetaan jo erittäin hyvin ja mulle Tamperereissut on aina pieniä lomamatkoja, joiden toivoisin kestävän aina vähän pidempään. Eilen tehtiin siis Reinon kanssa päiväreissu mun lempikaupunkiini ja oli pakko menomatkalla pysähtyä Pispalan portaiden huipulle vähän heilumaan kameran kanssa. Kun vielä asuin Tampereella, se oli yksi lempipaikoistani.
Se on aina yhtä jännä tunne, kun moottoritiellä näkyy ensimmäisen kerran Pyhäjärvimaisema - tuntuu kuin kotiinsa tulisi. Toisaalta muistan saman tunteen tunteneeni aina Raumalla meren äärelle päästyäni, silloin kun virallisesti vielä Tampereella asuin. Jotenkin sitä aina välillä vaan kaipaa noita kauniita ja tuttuja maisemia, sekä niitä tärkeitä ystäviä. Eilen onneksi ehdittiin treffata muutamaa ihanaa ihmistä, niin tuli parin kuukauden kuulumisetkin vaihdettua siinä samalla.
Ihana syksyinen lauantai kauniissa maisemissa ja ihanien ihmisten kanssa. Tänään herättiin hyvien yöunien jälkeen taas astetta reippaampana ja akut ladautuneena. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi lenkkeilyä metsässä ja oman pihan haravointia. Ai, että. ❤
(joko tämä onnellisuushehkutus alkaa mennä liian siirappiseksi;)
❤jutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♡