Meidän joulu

 

Meidän jouluaattomme alkoi perinteisesti riisipuurolla ja Rauman joulurauhanjulistuksella. Aattoa vietimme siis meidän kotonamme pienellä porukalla. Pääosaa esittivät ehdottomasti herkullinen ruoka (jonka valmistukseen kaikki olivat osallistuneet), joulupukki sekä onnesta soikeana kiljahtelevat lapset. Tämä joulu olikin nyt viimeinen sukumme vietetty joulu tässä talossa, sillä talo on nyt mennyt kaupaksi ja me muutamme viimeistään keväällä tästä pois. Muistan lapsena haaveilleeni, että vielä jonain päivänä haluan asua mamman ja vaarin talossa (ja samalla siis äitini lapsuuden kodissa), joten nyt olen sen lapsuuden haaveen saanut toteutettua. Itselläni on vain lämpimiä muistoja tästä talosta, joten keväällä tulee varmasti haikea olo poismuuttaessa. Onneksi sitä ei tarvitse kuitenkaan ihan vielä murehtia. 

Jokatapauksessa meillä oli aivan ihanat ja rauhalliset joulunpyhät ❤

Nyt voi hyvillä ja levännein mielin lähteä taas töihin loppuviikoksi ;)

❤jutta

Joulutorilla

Viime vuonna päästiin joulun alla haistelemaan Köpiksen joulutunnelmaa. Tänä vuonna ei saatu aikaiseksi lähteä ulkomaille asti joulutoreilemaan, mutta olihan mun nyt päästävä Tampereen torilla kuitenkin piipahtamaan. Samaan reissuun yhdistin jouluostokset, vanhalla työpaikalla poikkeamisen sekä ihanan ystävän treffaamisen. Hämeenkadun jouluvalot on ehdottomasti yhdet kauneimmista, tulee aina niin joulufiilis kun sitä katua kävelee edestakaisin. 

Mun osaltani joululahjat on nyt ostettu, mikä on kyllä aika huojentavaa. Meillä on ollut monta vuotta jo sellainen käytäntö, että isänpäivänä pidetään joululahja-arpajaiset, jolloin jokainen saa yhden henkilön, jolle ostaa lahja. On niin turhaa meidän aikuisten kesken ostaa niitä "pakollisia" paketteja, paljon kivempaa kun jokainen saa yhden lahjan, joka on varmasti mieluisa (toiveita saa siis aina esittää). Sen lahjan lisäksi ostin siskon pojille omat paketit. Seuraava stressin aihe onkin sitten kinkun paisto ja joulusiivous ;) Tänä vuonna minä toimin meinaan jouluaaton emäntänä - ekaa kertaa ikinä, kääk!

❤jutta

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tämä päivä on ainakin sään puolesta näyttänyt palan sitä kauneinta Suomea - auringonpaistetta ja pieni kerros lunta meillekin suotiin. Päivä on kulunut hyvin rauhallisissa merkeissä Reinon kuvaamisen, kouluhommien ja syömisen parissa. Linnan juhliakin tuli seurattu vain sivusilmällä, kun alkoi jo sänky vetää puoleensa. Ostettiin meinaan tällä viikolla uusi sänky, eikä täältä malttaisi oikein enää noustakaan. Huomenna kuitenkin olisi tiedossa aikainen herätys, kun suuntaan Tampereelle hoitamaan salaisia tonttutehtäviä ja moikkaamaan vanhoja työkavereita.

Hyvää yötä❤

❤jutta

Aamuisin

Musta on kuoriutunut muutamassa vuodessa todellinen aamuihminen. Eikä todellakaan siinä merkityksessä kuin voisi kuvitella, että heräisin muka aamuisin aikaisin ja pirteänä. Uudet työajat on mahdollistanut mulle rauhalliset aamut - hiljaiset hetket kahvikupin seurassa ja orientoitumisen päivän puuhiin. Aamupäivisin pystyn myös tekemään koulutöitä ihan eri tavalla kuin ilta-aikaan. Aiemmin olin aina todellinen aamuvirkku ja rakastin aikaisia työaamuja, mutta nykyään ne on vähän myrkkyä mulle. Löysin pienen aamukyselyn, jota oli ihan hauska täytellä. Näin siis sujuu mun aamuni nykyään. 

Parasta aamuissa on:

Ehdottomasti kiireettömyys ja kainalossa tuhiseva koira. 

Silloin minä herään:

Yleensä siinä vaiheessa, kun saan ensimmäisen kahvikuppini juotua. Usein myös aamulenkki Reinon kanssa herättää kivasti, mutta joskus kun aamulenkkejä tulee heitettyä viiden tai kuuden aikaan aamulla, niin en voi kyllä sanoa olevani kunnolla hereillä. 

Aamiaiseksi syön:

Lähes aina puuroa. Pitää olla todellinen poikkeusaamu, että jätän kaurapuurot välistä :D

Ensimmäinen asia mitä teen aamulla:

Sen jälkeen, kun olen torkuttanut 15-20 minuuttia (tosin silloin en torkuttamista harrasta, jos olen aamun ensimmäinen herääjä) rapsuttelen hetken Reinoa ja lähden vessan kautta Reiskan kanssa ulkoilemaan. 

Täydellinen aamu näyttää tältä:

Saan vaan löhötä sängyssä ilman kiirettä minnekään. Musta on tullut aamuisin vähän huono herääjä ja voisin makoilla sängyssä ties miten pitkään sellaisessa "puolihorteessa". Jossain vaiheessa join usein aamukahviakin sängyssä telkkaria katsoen. Nykyään meillä ei ole telkkaria makkarissa, joten ihan mielelläni siirryn aamupalalle keittiöön. Muutama vuosi sitten olin vielä aikamoinen aamuvirkku, mutta nykyään nautin kun saan viettää aamuni kiireettömästi ja hiljaisuudessa.

Näin kauan kestää, että olen valmis lähtemään töihin:

Herään yleensä kaksi tuntia ennen töitä/koulua. Tykkään istuskella aamupalapöydässä ainakin puolisen tuntia ja tietysti Reinon ulkoilutus vie oman aikansa. Riippuu tietysti aamun aikatauluista ylipäätään, ei mulle aina napsahda lenkkivastuu.

Herätyskelloni ääni on:

Joku puhelimen oma sellainen heleä ääni. En voi sietää kovia ääniä aamuisin. 

Paras vinkkini aamuväsymykseen on:

Pidä huoli, että saat riittävästi unta ja ota itsellesi aamusta pieni aika itsellesi, edes se pari minuuttia vaikka kahvikupin kanssa. 

Joulua kohti

Oon nyt vähän ehkä jopa hämilläni, että mun joulukoristeet eksyi paikalleen vasta nyt, kun yleensä olen kimaltavat peurat varmaan kaivanut esiin jo lokakuun puolella. Mutta nyt viikonloppuna tuli tehtyä joulun ekat piparit, torttua taisin tehdä ekan kerran jo muutama viikko sitten. Nyt on niin pimeää ulkona, että oli pakko samaan syssyyn myös viritellä jouluva... talvivaloja ympäri taloa. Meinasin kehittää itselleni jo kriisin, kun kuulin, että tänä vuonna hankimme aidon kuusen jouluksi ja mähän tietysti rakastan mun valkoista tekokuustani, enkä keksinyt sille enää mitään käyttötarkoitusta. Se onneksi löysi nyt paikkansa kylmältä kuistilta ledivalojen kera, niin on kiva lähteä Reinonkin kanssa ulkoilemaan pimeään aikaan kun on kuusi valaisemassa pimeää eteistä (okei, on meillä myös kattolamppuja, mutta eihän ne nyt ole niin kivoja).

Nyt mun on ihan pakko ruveta tekemään koulujuttuja. Mennyt tämä aamu taas ihan lorviessa ja deadlinet pukkaa päälle. 

❤jutta

Nappisilmä

Niinkuin varmaan on blogissakin (muutamaan otteeseen) tullut selväksi, mä rakastan syksyä. Erityisesti niitä värikkäitä lehtiä, sekä kirpeitä aamuja. Reinokin sulautuu värinsä puolesta niin nätisti syksyn maisemiin, että olihan se karvapallo pakko houkutella kameran eteen kinkun voimalla. Ilman herkkuja koko touhustahan ei tulisi yhtään mitään - tämä nuori herran menee melkeimpä ennemmin kameraa piiloon, kun sen eteen..

Vähän harmittaa, kun kuvailut on muuten jäänyt aika vähäiselle tässä viime aikoina! Jossain vaiheessa oli kamera useinkin mukana ja sain säilöttyä kuvia vähän joka paikasta. Puhelimen kamerakaan ei tällä hetkellä oikein täytä omia laatukriteereitä, niin pitäisi vain enemmän nappailla kameraa mukaan. Haaveissa onkin ollut ostaa vähän uutta linssiäkin pitkästä aikaan,

Rentouttavaa viikonloppua! Täällä se kuluu eteisremontin merkeissä (edelleen.....)

❤jutta

Keep calm and eat sushi

Me oltiin alkusyksystä haukkana paikalla, kun Rauman kansalaisopistossa alkoi ilmoittautuminen syksyn ohjelmistoon. Olen meinaan saanut sushivillitykseni tartutettua täällä kotona ja haluttiin päästä yhdessä sushikurssille harjoittelemaan niiden tekemistä. Oli tehokas kolmetuntinen ja saatiin aika saalis kotiin viemiseksi. Meidän eilisiltainen kattaus oli ihan kuin paikallisessa ravintolassa, mutta sillon en tohtinut kameran kanssa heilua, kun molemmilla alkoi olla jo aikamoinen nälkä. Onneksi yli jäi vielä hyvä satsi, niin päästää tänäänkin herkuttelemaan! Hyvä sushi vaatii kaverikseen tietysti soijakastiketta (ja joidenkin mielestä myös inkivääriä ja wasabia, mutta omiin suosikkeihin ne eivät ole päässeet). Saimme myös kattavat kirjalliset ohjeet kotiinviemiseksi, niin päästään kotioloissakin rullailemaan makeja. Ihan alkoi sormet jo syyhytä järjestämään sushi-iltamia kavereiden kanssa.

Eilinen vapaapäivä oli kokonaisuudessaan great success ja pikaisen Turkuvisiitin yhteydessä poikkesin vielä Ikeassa hamstraamassa joulutarvikkeita. Mulla alkaa aina joku ihmeellinen käsityövillitys tähän aikaan vuodesta ja kävinkin Ikeasta hakemassa kivaa kangasta joulun ompelutöitä varten. Olen myös kaivanut matonkuteet ja virkkuukoukutkin taas pitkästä aikaa esille. 

Tänään mulla oli tehtävälistalla vaikka ja mitä kaikkea, mutta eilen illalla päätin, että tänään otan ihan iisisti tämän aamupäivän, kun ilta menee töissä. Totesin, että nyt ei ole pakko, jos ei tahdo ;) Käytiin siis to do -listan rastimisen sijaan Reinon kanssa pitkällä metsälenkillä ja nyt alan ruuanlaittopuuhiin.

Aurinkoa loppuviikkoon!

❤jutta

A simple life is a beautiful life

En voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on päästä lounastauolle ravintolaan hyvässä seurassa keskellä viikkoa. Päiväkotityössä ehti jo tottua siihen, että sanaa lounastauko ei edes tunnettu, vaan kyse oli pikemminkin ihan vain pikaisesta syömisestä, mitä muulta suorittamiseltaan ehti tehdä. Mulla on nyt uuden työpaikan ja arkirytmin myötä auennut ihan uusi maailma, kun pääsee päiväsaikaan kauppaan tai salille - tai vaikka sitten sinne lounaalle. 

Tänään(kin) eksyimme syömään yhteen suosikkipaikoistani, Wen Jingiin, jossa on ihan paras sushibuffet lounasaikaan. Juuri muistelin muutama viikko sitten, että ei ole edes kovinkaan kauaa siitä ajasta, kun Raumalla asuessa lähin sushipaikka löytyi Turusta. Nyt onneksi sitä saa täältäkin!

Tänään olen myös ehtinyt hyvää vauhtia rapsutella eteisen tapetteja pois ja viikonloppuna olisi sitten tarkoitus uusia sekin tila. Sisustuskärpänen on puraissut pahemman kerran ja kuumeisesti koitan miettiä fiksuja säilytysratkaisuja eteiseen. Ensi viikolla pitää ehkä piipahtaa Ikeassa, ihan vaan inspistä hakemassa ;)

❤jutta

Omenapuumaa

Käytiin tuossa jokunen viikko takaperin mun ystävän ja koirien kanssa tutustumassa Omenapuumaan luontopolkuun. Oli kiva syksyinen sunnuntaipäivä, niin päätettiin lähteä tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan, mutta kovasti kehuttuun, paikkaan. Tai no, ystävälläni oli kyllä hatarat muistikuvat paikasta yläasteen bilsan tunteihin liittyen ja oikeastaan niiden muistikuvien perusteella me siellä sitten navigoitiinkin. Mentiin lyhyempi reitti, joka taisi olla mitaltaan noin 2 kilometriä, mutta meinattiin suoraan lähteä uudelle kierrokselle, kun ei tajuttu aluksi, että oltiin tultu jo alkupisteelle. Onneksi sen verran muistettiin tiettyjä paikkoja sieltä maastosta, että hoksattiin kääntyä sitten takaisinpäin ennen kuin päästiin uutta kierrosta kovin pitkälle :D

Vaikka reitti ei tosiaankaan ollut paria kilsaa pitempi, niin kävi kyllä ihan meidän ja koirien kunnon päälle, kun maasto oli aika vaihtelevaa. Kapeita polkuja, kantoja ja pientä kivikkoakin taisi olla jossain välissä. Hyvät kengät oli siis nappivalinta tälle reitille. Tänne mennään varmasti uudelleenkin.

❤jutta