A simple life is a beautiful life

En voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on päästä lounastauolle ravintolaan hyvässä seurassa keskellä viikkoa. Päiväkotityössä ehti jo tottua siihen, että sanaa lounastauko ei edes tunnettu, vaan kyse oli pikemminkin ihan vain pikaisesta syömisestä, mitä muulta suorittamiseltaan ehti tehdä. Mulla on nyt uuden työpaikan ja arkirytmin myötä auennut ihan uusi maailma, kun pääsee päiväsaikaan kauppaan tai salille - tai vaikka sitten sinne lounaalle. 

Tänään(kin) eksyimme syömään yhteen suosikkipaikoistani, Wen Jingiin, jossa on ihan paras sushibuffet lounasaikaan. Juuri muistelin muutama viikko sitten, että ei ole edes kovinkaan kauaa siitä ajasta, kun Raumalla asuessa lähin sushipaikka löytyi Turusta. Nyt onneksi sitä saa täältäkin!

Tänään olen myös ehtinyt hyvää vauhtia rapsutella eteisen tapetteja pois ja viikonloppuna olisi sitten tarkoitus uusia sekin tila. Sisustuskärpänen on puraissut pahemman kerran ja kuumeisesti koitan miettiä fiksuja säilytysratkaisuja eteiseen. Ensi viikolla pitää ehkä piipahtaa Ikeassa, ihan vaan inspistä hakemassa ;)

❤jutta

Omenapuumaa

Käytiin tuossa jokunen viikko takaperin mun ystävän ja koirien kanssa tutustumassa Omenapuumaan luontopolkuun. Oli kiva syksyinen sunnuntaipäivä, niin päätettiin lähteä tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan, mutta kovasti kehuttuun, paikkaan. Tai no, ystävälläni oli kyllä hatarat muistikuvat paikasta yläasteen bilsan tunteihin liittyen ja oikeastaan niiden muistikuvien perusteella me siellä sitten navigoitiinkin. Mentiin lyhyempi reitti, joka taisi olla mitaltaan noin 2 kilometriä, mutta meinattiin suoraan lähteä uudelle kierrokselle, kun ei tajuttu aluksi, että oltiin tultu jo alkupisteelle. Onneksi sen verran muistettiin tiettyjä paikkoja sieltä maastosta, että hoksattiin kääntyä sitten takaisinpäin ennen kuin päästiin uutta kierrosta kovin pitkälle :D

Vaikka reitti ei tosiaankaan ollut paria kilsaa pitempi, niin kävi kyllä ihan meidän ja koirien kunnon päälle, kun maasto oli aika vaihtelevaa. Kapeita polkuja, kantoja ja pientä kivikkoakin taisi olla jossain välissä. Hyvät kengät oli siis nappivalinta tälle reitille. Tänne mennään varmasti uudelleenkin.

❤jutta

27

Tulipas sitä sitten viikonloppuna täytettyä taas vuosiakin lisää - sieltä se 30 lähestyy ahdistavasti. Kahviteltiin ihan perheen kesken täällä meillä kotosalla, kun ei sitä nykyään enää nämä synttärit saa niin isoa merkitystä kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Koskakohan sitä on oikeasti viimeksi juhlinut synttäreitään ihan lähtemällä ulos, en edes muista. Näidenkin perhekekkereiden jälkeen tokaisin, että seuraavaksi kahvitellaan sitten kun tulee pyöreitä täyteen :D

Itselleni ostin alkuvuodesta lahjaksi itselleni liput Haloo Helsingin Logomon keikalle, joka on nyt tulevana lauantaina. Lähdetään sinne mun ystävän kanssa ajelemaan heti kun töistä vapaudun. Sitä päivää odotan kyllä jo ihan kauheasti! Kiva päästä vähän laittautumaan ja ihmisten ilmoille ja vielä kuulemaan parasta musiikkia ihan paikan päälle. 

Tänään mulla on ollut ihan vapaapäivä, jonka olen pyhittänyt metsälenkkeilylle, äidin kanssa lounastamiselle ja lauantain asukokonaisuuden metsästykselle. Tulipas tuossa aamulla kodin ikkunasta seurattua pientä poliisioperaatiotakin, hui! Eipähän käy tylsäksi elämä.

Nyt uppoudun hetkeksi kouluhommiin ja sitten suunnataan tapettikaupoille - meidän keskeneräinen koti kaipailisi vielä pientä pintaremppaa ainakin eteiseen :)

❤jutta

Lazy Sunday

Mulla on takana erittäin kiireinen ja uuvuttava viikko koulun ja työn parissa. Tämä sunnuntain vapaapäivä tuli siis todellakin tarpeeseen ja olin jo etukäteen päättänyt, että tälle päivälle ei tule aikatauluja tai muitakaan pakollisia tekemisiä tai tehtäviä. Sen sijaan join aamukahvini sängyssä Iltalehteä lueskellen ja sen jälkeen lähdimme metsälenkille haistelemaan lokakuista syyssäätä. Nyt olen ottanut vain rennosti ja loppupäiväksi olisi vielä omenapiirakan leipomista sekä sukulaisten treffaamista. Kotiakin sain aamupäivällä taas vähän laitettua enemmän kondikseen, vähän rasittaa kieltämättä kun tämä tuntuu olevan niin älyttömän pitkä prosessi kun aina löytyy lisää purkamattomia laatikoita. Ehkä pitäisi opetella hiukan relaamaan ja ymmärtämään, että kyllä nekin kaikki paikkansa aikanaan löytävät. 

Tällä prinssillä ei pahemmin herneet patjan alla tunnu haittaavan. Oli pakko kuvan ottamisen jälkeen kääntää tyyny toisinpäin, koska teki itselle niin pahaa katsoa kun toinen nukkuu terävien tekotimanttien päällä:D

Nyt taidan suunnata kauppaan ja sen jälkeen sitten leipomaan. Huomenna onneksi vielä vapaapäivä tiedossa, niin ehtii vähän lisää latailla akkuja.

Rentouttavaa sunnuntaita, muistakaahan hidastaa vauhtia aina silloin tällöin ❤

❤jutta

When they fall in love with a city, it is forever

Mulla on niin palava rakkaus Tamperetta kohtaan, että se on välillä jo vähän hulluakin. Meillä kotona tämä hulluus tiedostetaan jo erittäin hyvin ja mulle Tamperereissut on aina pieniä lomamatkoja, joiden toivoisin kestävän aina vähän pidempään. Eilen tehtiin siis Reinon kanssa päiväreissu mun lempikaupunkiini ja oli pakko menomatkalla pysähtyä Pispalan portaiden huipulle vähän heilumaan kameran kanssa. Kun vielä asuin Tampereella, se oli yksi lempipaikoistani.

Se on aina yhtä jännä tunne, kun moottoritiellä näkyy ensimmäisen kerran Pyhäjärvimaisema - tuntuu kuin kotiinsa tulisi. Toisaalta muistan saman tunteen tunteneeni aina Raumalla meren äärelle päästyäni, silloin kun virallisesti vielä Tampereella asuin. Jotenkin sitä aina välillä vaan kaipaa noita kauniita ja tuttuja maisemia, sekä niitä tärkeitä ystäviä. Eilen onneksi ehdittiin treffata muutamaa ihanaa ihmistä, niin tuli parin kuukauden kuulumisetkin vaihdettua siinä samalla. 

Ihana syksyinen lauantai kauniissa maisemissa ja ihanien ihmisten kanssa. Tänään herättiin hyvien yöunien jälkeen taas astetta reippaampana ja akut ladautuneena. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi lenkkeilyä metsässä ja oman pihan haravointia. Ai, että. ❤

(joko tämä onnellisuushehkutus alkaa mennä liian siirappiseksi;)

❤jutta