Aamuisin

Musta on kuoriutunut muutamassa vuodessa todellinen aamuihminen. Eikä todellakaan siinä merkityksessä kuin voisi kuvitella, että heräisin muka aamuisin aikaisin ja pirteänä. Uudet työajat on mahdollistanut mulle rauhalliset aamut - hiljaiset hetket kahvikupin seurassa ja orientoitumisen päivän puuhiin. Aamupäivisin pystyn myös tekemään koulutöitä ihan eri tavalla kuin ilta-aikaan. Aiemmin olin aina todellinen aamuvirkku ja rakastin aikaisia työaamuja, mutta nykyään ne on vähän myrkkyä mulle. Löysin pienen aamukyselyn, jota oli ihan hauska täytellä. Näin siis sujuu mun aamuni nykyään. 

Parasta aamuissa on:

Ehdottomasti kiireettömyys ja kainalossa tuhiseva koira. 

Silloin minä herään:

Yleensä siinä vaiheessa, kun saan ensimmäisen kahvikuppini juotua. Usein myös aamulenkki Reinon kanssa herättää kivasti, mutta joskus kun aamulenkkejä tulee heitettyä viiden tai kuuden aikaan aamulla, niin en voi kyllä sanoa olevani kunnolla hereillä. 

Aamiaiseksi syön:

Lähes aina puuroa. Pitää olla todellinen poikkeusaamu, että jätän kaurapuurot välistä :D

Ensimmäinen asia mitä teen aamulla:

Sen jälkeen, kun olen torkuttanut 15-20 minuuttia (tosin silloin en torkuttamista harrasta, jos olen aamun ensimmäinen herääjä) rapsuttelen hetken Reinoa ja lähden vessan kautta Reiskan kanssa ulkoilemaan. 

Täydellinen aamu näyttää tältä:

Saan vaan löhötä sängyssä ilman kiirettä minnekään. Musta on tullut aamuisin vähän huono herääjä ja voisin makoilla sängyssä ties miten pitkään sellaisessa "puolihorteessa". Jossain vaiheessa join usein aamukahviakin sängyssä telkkaria katsoen. Nykyään meillä ei ole telkkaria makkarissa, joten ihan mielelläni siirryn aamupalalle keittiöön. Muutama vuosi sitten olin vielä aikamoinen aamuvirkku, mutta nykyään nautin kun saan viettää aamuni kiireettömästi ja hiljaisuudessa.

Näin kauan kestää, että olen valmis lähtemään töihin:

Herään yleensä kaksi tuntia ennen töitä/koulua. Tykkään istuskella aamupalapöydässä ainakin puolisen tuntia ja tietysti Reinon ulkoilutus vie oman aikansa. Riippuu tietysti aamun aikatauluista ylipäätään, ei mulle aina napsahda lenkkivastuu.

Herätyskelloni ääni on:

Joku puhelimen oma sellainen heleä ääni. En voi sietää kovia ääniä aamuisin. 

Paras vinkkini aamuväsymykseen on:

Pidä huoli, että saat riittävästi unta ja ota itsellesi aamusta pieni aika itsellesi, edes se pari minuuttia vaikka kahvikupin kanssa. 

Joulua kohti

Oon nyt vähän ehkä jopa hämilläni, että mun joulukoristeet eksyi paikalleen vasta nyt, kun yleensä olen kimaltavat peurat varmaan kaivanut esiin jo lokakuun puolella. Mutta nyt viikonloppuna tuli tehtyä joulun ekat piparit, torttua taisin tehdä ekan kerran jo muutama viikko sitten. Nyt on niin pimeää ulkona, että oli pakko samaan syssyyn myös viritellä jouluva... talvivaloja ympäri taloa. Meinasin kehittää itselleni jo kriisin, kun kuulin, että tänä vuonna hankimme aidon kuusen jouluksi ja mähän tietysti rakastan mun valkoista tekokuustani, enkä keksinyt sille enää mitään käyttötarkoitusta. Se onneksi löysi nyt paikkansa kylmältä kuistilta ledivalojen kera, niin on kiva lähteä Reinonkin kanssa ulkoilemaan pimeään aikaan kun on kuusi valaisemassa pimeää eteistä (okei, on meillä myös kattolamppuja, mutta eihän ne nyt ole niin kivoja).

Nyt mun on ihan pakko ruveta tekemään koulujuttuja. Mennyt tämä aamu taas ihan lorviessa ja deadlinet pukkaa päälle. 

❤jutta

Nappisilmä

Niinkuin varmaan on blogissakin (muutamaan otteeseen) tullut selväksi, mä rakastan syksyä. Erityisesti niitä värikkäitä lehtiä, sekä kirpeitä aamuja. Reinokin sulautuu värinsä puolesta niin nätisti syksyn maisemiin, että olihan se karvapallo pakko houkutella kameran eteen kinkun voimalla. Ilman herkkuja koko touhustahan ei tulisi yhtään mitään - tämä nuori herran menee melkeimpä ennemmin kameraa piiloon, kun sen eteen..

Vähän harmittaa, kun kuvailut on muuten jäänyt aika vähäiselle tässä viime aikoina! Jossain vaiheessa oli kamera useinkin mukana ja sain säilöttyä kuvia vähän joka paikasta. Puhelimen kamerakaan ei tällä hetkellä oikein täytä omia laatukriteereitä, niin pitäisi vain enemmän nappailla kameraa mukaan. Haaveissa onkin ollut ostaa vähän uutta linssiäkin pitkästä aikaan,

Rentouttavaa viikonloppua! Täällä se kuluu eteisremontin merkeissä (edelleen.....)

❤jutta

Keep calm and eat sushi

Me oltiin alkusyksystä haukkana paikalla, kun Rauman kansalaisopistossa alkoi ilmoittautuminen syksyn ohjelmistoon. Olen meinaan saanut sushivillitykseni tartutettua täällä kotona ja haluttiin päästä yhdessä sushikurssille harjoittelemaan niiden tekemistä. Oli tehokas kolmetuntinen ja saatiin aika saalis kotiin viemiseksi. Meidän eilisiltainen kattaus oli ihan kuin paikallisessa ravintolassa, mutta sillon en tohtinut kameran kanssa heilua, kun molemmilla alkoi olla jo aikamoinen nälkä. Onneksi yli jäi vielä hyvä satsi, niin päästää tänäänkin herkuttelemaan! Hyvä sushi vaatii kaverikseen tietysti soijakastiketta (ja joidenkin mielestä myös inkivääriä ja wasabia, mutta omiin suosikkeihin ne eivät ole päässeet). Saimme myös kattavat kirjalliset ohjeet kotiinviemiseksi, niin päästään kotioloissakin rullailemaan makeja. Ihan alkoi sormet jo syyhytä järjestämään sushi-iltamia kavereiden kanssa.

Eilinen vapaapäivä oli kokonaisuudessaan great success ja pikaisen Turkuvisiitin yhteydessä poikkesin vielä Ikeassa hamstraamassa joulutarvikkeita. Mulla alkaa aina joku ihmeellinen käsityövillitys tähän aikaan vuodesta ja kävinkin Ikeasta hakemassa kivaa kangasta joulun ompelutöitä varten. Olen myös kaivanut matonkuteet ja virkkuukoukutkin taas pitkästä aikaa esille. 

Tänään mulla oli tehtävälistalla vaikka ja mitä kaikkea, mutta eilen illalla päätin, että tänään otan ihan iisisti tämän aamupäivän, kun ilta menee töissä. Totesin, että nyt ei ole pakko, jos ei tahdo ;) Käytiin siis to do -listan rastimisen sijaan Reinon kanssa pitkällä metsälenkillä ja nyt alan ruuanlaittopuuhiin.

Aurinkoa loppuviikkoon!

❤jutta